KKO:2014:61 – Korkein oikeus linjasi sopimussakon asemaa välittömien ja välillisten vahinkojen jaottelussa

Vastuuriskin siirtäminen ”taaksepäin” omalle toimittajalle on yksi perusasioita, kun tavaran ostajan ja myyjän välille laaditaan sopimuksia alihankintasuhteissa pidemmissä toimitusketjuissa. Esimerkkitapauksessa B toimittaa tavaraa suuryritys A:lle. B taas hankkii tavaran tai joitakin siihen tarvittavia komponentteja C:ltä. C viivästyy omassa toimituksessaan B:lle ja B tämän viivästyksen seurauksena edelleen omassa toimituksessaan A:lle. B on sitoutunut maksamaan viivästystilanteen varalta A:lle sopimussakkoa (sopimussuhteessa A-B) ja A pitää kiinni oikeudestaan sopimussakon saamiseen. B:llä on tällöin intressi vyöryttää tämä kustannuserä täysimääräisesti sopimushäiriön aiheuttaneelle C:lle.

Tuleeko B:n A:lle maksamaa sopimussakkoa arvioida sopimussuhteessa B-C myyjän viivästymisestä aiheutuvana välittömänä vai välillisenä vahinkona, kun asiaa tarkastellaan C:n näkökulmasta? Oikeuskirjallisuudessa on esitetty asiasta erilaisia kannanottoja. Kysymys on periaatteelliselta kannalta tärkeä, koska ostajalle aiheutuvat välittömät ja välilliset vahingot tulevat kauppalain perusteella korvattavaksi erilaisten kriteerien perusteella.

Korkein oikeus katsoi tänään antamassaan ennakkoratkaisussa, että B:n velvollisuus sopimussakon maksamiseen A:lle on C:n kannalta vaikeasti ennakoitavissa, ja tästä syystä kysymys on B:n ja C:n välisessä sopimussuhteessa välillisestä vahingosta. Korkeimman oikeuden linjaratkaisu korostaa B:n asemassa keskellä sopimusketjua olevan yrityksen tarvetta kiinnittää erityistä huomiota omien ostosopimustensa ehtoihin. Jos ostosopimusta ei laadita teknisesti oikein, B:llä on riski joutua kuvatun tyyppisessä tilanteessa väliinputoajaksi (B joutuu maksamaan A:lle, mutta vastuu ei vyöry edelleen C:lle suhteessa B-C).

Ennakkoratkaisu KKO 2014:61 löytyy kokonaisuudessaan Korkeimman Oikeuden verkkosivuilta.